Lokakuun alussa jumppasimme Into Seinäjoki Oy:n järjestämässä työpajassa Healthy Kids of Seinäjoki –kuvioon (HKS) liittyvää kehitysalustaa. Työhön oli kutsuttu erityisesti yritys- ja yhdistystoimijoita, jotka ottivatkin haasteen innolla vastaan. Ei ihme, sillä minustakin Healthy Kids of Seinäjoki on ollut yksi viime vuosien ilahduttavimmista ja innostavimmista ilmiöistä Seinäjoella.
HKS on tällä hetkellä määritelty Seinäjoen kaupungin toimintamalliksi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. HKS kokoaa toimijat ja tekee näkyväksi sen, mitä Seinäjoella perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi tehdään. Tämä on erinomainen pohja, mutta HKS voisi olla vielä enemmän. Se on erinomainen kaupunki- ja elinkeinokehittämisen ilmiö, koska siinä yhdistyvät merkittävien sosiaalisten ja hyvinvointiin liittyvien ilmiöiden lisäksi myös yritystoiminnan mahdollisuudet. HKS on luonteeltaan paikallisesti juurtunut kokonaisuus, joka yhtäältä edellyttää ja toisaalta mahdollistaa myös kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön. Olen vakuuttunut, että tässä HKS –kuviossa pitää juuri nyt iskeä vielä isompaa vaihdetta silmään. Tarvitaan teräviä kehittämiskonsepteja, jotka innostavat toimijoita lähtemään mukaan sekä paikallisesti että laajemmin.
”Healthy Kids of Seinäjoki on ollut yksi viime vuosien ilahduttavimmista ja innostavimmista ilmiöistä Seinäjoella.”
Kehitysalusta voi olla yksi tällainen konsepti, joka sitoo erityisesti yritys- ja yhdistystoimijoita mukaan HKS-kehittämistyöhön. Samalla sillä on linkitys laajempaan osaamisperustaiseen aluekehittämistyöhön. Seinäjoella on iloittu ansaitusti siitä, että kaupunki on päässyt mukaan TEM:n nk. ekosysteemisopimusmenettelyn piiriin. Tuossa asetelmassa alueen kannalta keskeisimpiä innovaatioekosysteemejä voidaan viedä eteenpäin.
Hahmotan itse HKS:n yhdeltä ulottuvuudeltaan potentiaaliseksi innovaatioekosysteemiksi, jossa erilaiset toimijat voivat yhteistyössä luoda innovaatioita – pieniä ja suuria – ja kumuloida osaamista. Tällaisia piirteitä HKS-työssä on jo nyt, mutta kehittämisalustalla niitä voidaan edelleen vahvistaa. Aluekehittämisen kontekstissa innovaatioekosysteemien nähdäänkin usein kehkeytyvän jonkin kehitysalustan tai avoimen innovaatioalustan ympärille. Kehitysalusta on ikään kuin moottori, joka pitää innovaatioekosysteemin liikkeellä.
Alustoille on yhtä monta määritelmää kuin on alustaakin. Tämän voi todeta, jos katsoo vaikka kuuden suurimman kaupungin yhdessä tekemän alustakehitystyön tuloksia (citybusiness.fi/alustat/). Keveimmillään kehitysalusta on eräänlainen avoin foorumi, jolla toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta fasilitoidaan niiden innovaatiotoimintaa tukevasti. Toisaalta alusta voi ottaa kokeiluympäristön muodon, jossa erilaisia innovatiivisia ratkaisuita ja palveluita kehitetään ja testataan todellisissa ympäristöissä. Vahva yhteys Seinäjoen kaupungin toimintaan antaa tällaisellekin kehitysalustatulkinnalle hyvät lähtökohdat. Kehitysalusta voidaan nähdä myös konseptoituna toimintamallina, jossa selkeästi johdetuilla ja määrämuotoisilla prosesseilla ja metodeilla rakennetaan innovatiivisia palvelu- ja tuoteratkaisuja tunnistettuihin tosielämän haasteisiin. Virtuaalinen ja digitaalinen ulottuvuus kuuluu lähtökohtaisesti tavalla tai toisella kaikkiin näihin kehitysalustatyyppeihin.
Kysymys kuuluukin, millaisen moottorin HKS tarvitsee mennäkseen parhaiten eteenpäin? Siinä voi olla piirteitä kaikista edellä kuvatuista vaihtoehdoista, mutta olennaisinta on avoimuus, ennakkoluulottomuus ja ratkaisuhakuisuus. Niillä pääsee jo pitkälle.
Kirjoittaja Jari Kolehmainen toimii tutkimusjohtajana Tampereen yliopistossa.